Perusteet
Indica, sativa ja hybridit
Indica- ja sativa-jaottelu on kannabiskulttuurin tunnetuin luokittelu. Se on myös se, jonka tieteellinen pohja on heikoin.
Mistä jaottelu tulee
Alun perin kyse on kasvitieteellisestä jaottelusta, joka perustui kasvin ulkomuotoon ja alkuperäalueeseen. Sativa-tyypin kasvit ovat korkeita ja kapealehtisiä, indica-tyypin matalampia ja leveälehtisiä.
Vaikutusväitteet
Kannabiskulttuurissa jaottelusta on tullut vaikutuskuvaus: sativa ”piristää” ja indica ”rentouttaa”. Tälle ei ole vahvaa tieteellistä perustaa. Käytännössä vaikutus riippuu enemmän kannabinoidipitoisuuksista, annoksesta, käyttötavasta ja käyttäjästä kuin lajikenimestä.
Nykyään lähes kaikki markkinoilla olevat lajikkeet ovat risteytyksiä eli hybridejä, joten puhdas jaottelu ei enää vastaa todellisuutta.
Mikä oikeasti selittää eroja
- THC- ja CBD-pitoisuudet. Kasvin kannabinoidiprofiili vaikuttaa enemmän kuin nimi.
- Terpeenit. Ne selittävät tuoksuerot. Vaikutukseen liittyvä entourage-hypoteesi on hypoteesi, ei vahvistettu vaikutus. Terpeenit.
- Annos. Sama lajike eri annoksella tuottaa eri kokemuksen.
- Käyttäjä ja tilanne. Odotukset ja ympäristö vaikuttavat voimakkaasti subjektiiviseen kokemukseen.
Miksi tällä on merkitystä
Lajikenimen perusteella tehdyt vaikutuslupaukset ovat markkinointia. Se koskee myös CBD-tuotteita: kun kaupassa myydään ”indica-lajikkeen” öljyä rauhoittumiseen, kyse ei ole osoitetusta vaikutuksesta. Mitä kannattaa katsoa sen sijaan.